Täällä ollaan influenssarokotteen
jälkeisessä flunssassa ja yskässä Leon
kans molemmat oltu kohta kahden viikon
ajan. Mutta silti en kyllä mistään hinnasta
ois jättänyt rokotetta ottamatta, koska vauva
syntyy juuri pahimpaan influenssa aikaan joten
en missään nimessä halua, että vauva sen saisi meiltä.
Vauva on erittäin eloisa tapaus, vemmeltää menemään
masussa ja tunkee itseä mun kyljistä ulos.
Kipeitä supistuksia on alkanut tulemaan vähän
useammin, mutta onneksi ne menee nopeaa ohitse
eikä mitään verrattavissa synnytyssupistuksiin, mutta
kuitenkin selkeästi oikeita supistuksia eikä vain tympeitä
harjoitussupistuksia.
Kaikki alkaisi olla vauvaa varten melkolailla valmiina,
vaatteita on varmasti sen verran että ei tarvitse minin
kulkea nakuna. Vaippojakin on jo kahdilta baby showereilta
(miettikää vau! mulla on ihania ystäviä, kun Oulussa järkättiin
baby showerit ennen kuin muutettiin Ylivieskaan ja nyt
uudet ystävät Ylivieskasta järjestivät myös meidän
mammamiitin pikkujoulujen yhteyteen baby showerit) ja
ystävältä sain myös pari pakettia hänen vauvalta
jääneitä vaippoja.
Enää pitäisi muutamat tutit hankkia, yksi tuttipullo sekä
imetystarvikkeita (maidonkerääjät, nännivoide, rintakumi).
Sairaalakassi on myös aloitettu pakkaamaan, siitä teen erikseen
postauksen sitten ja katsoo esittelenkö vaikka kuvilla, että mitä
sinne olen nyt pakannut mukaan. Huomasi listaa miettiessä, että
paljon oli turhaa esikoisen sairaalakassissa ja kuitenkin itsellä
toiveissa päästä mahdollisimman pian kotiin (en tiedä viihtyykö
kukaan, mutta minä en ainakaan viihdy sairaalassa). Esikoisen
aikana oli tympeää, kun jouduin pari päivää osastolla olemaan
ennen kuin poika syntyi, niin nyt kyllä oman voinnin
mukaan pysyttelen kotona mahdollisimman pitkään. Toki
esikoisen kohdalla vaikutti, että oli korkea vedenmeno
(reikä kalvossa ja vedet meni vain osittain).
Joten toivon todella, että tämä synnytys alkaisi supistuksilla, että
saisi sitten mennä kun oma vointi siltä tuntuu. Nyt
matkaa on 110km enemmän ja se kyllä hirvittää
jo valmiiksi.
Käytiin marraskuun lopussa katsomassa Rukalla maailmancupia.
Oli kyllä mahtava tunnelma ja voi miten paljon siellä oli lunta
ja sopivasti kirpakka ihana pakkanen.
Päästiin kahdestaan syömäänkin Tuomaksen kanssa.
Leo innostui mäkihypystä ihan todella paljon, innoissaan
katseli kun kilpailijat hyppivät alas.
Talohaaveita meillä on ollut todella pitkään, mutta
nyt varsinkin kun toinen lapsi on tulossa niin
olisi ihana saada se oma pitkäaikainen koti.
Toivotaan, että haaveet käy todeksi piakkoin.
Viikko sitten veljeni tuli Suomeen Floridan
reissulta, jossa oli 3kk hoitamassa sukulaistemme
lapsia. On ihanaa, kun koko perhe on taas
lähettyvillä.
Eipä muita kuulumisia nyt tule mieleen...
♥ Oona
